Etsikkoaika

Hämeenlinnan Raatihuoneen juhlasali oli tupaten täynnä asiantuntijoita ja päättäjiä, kun Kanta-Hämeen Lääkäriseura, Suomen Lääkäriliiton Hämeenlinnan paikallisosasto ja Hämeenlinnan kaupunki järjestivät 5.11.2009 seminaarin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuvan lainsäädännön vaikutuksista Kanta-Hämeessä.

Asiaa tarkasteltiin valtakunnallisesti, forssalaisesti ja hämeenlinnalaisesti. Riihimäen seudun kantaa ei kuultu. Palvelun tuottajista olivat edustettuina erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja yksityiset terveyspalvelut. Sosiaalitoimen edustajilla ei ollut puheenvuoroa.

Suurin yksimielisyys vallitsee erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhdentymisestä. Lähes yhtä yksituumaisia ollaan sosiaalitoimen eheyttämisestä mukaan yhdentyvään terveydenhuoltoon.

Eri tahojen yhteisenä tavoitteena on painopisteen siirtäminen etulinjaan; terveyden edistämiseen, ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja nopeaan puuttumiseen.

Kanta-Hämeen osalta lähitulevaisuuden tosiasiat puhuvat kolminapaisen toimintamallin puolesta. Napoja ovat Forssa, Riihimäki ja Hämeenlinna.

Forssan seutu kehittää nykyistä malliaan omista lähtökohdistaan. Tavoitteena on lähentää sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyötä madaltamalla ja poistamalla rajapintoja. Tarvitsemansa erikoispalvelut Forssan seutu ostaa Hämeenlinnasta, Tampereelta tai Turusta.

Riihimäen seutu selvittää nopeaan tahtiin Forssan mallista kehitettyä toimintatapaa, jossa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto kuuluvat samaan organisaatioon. On oletettavaa, että kun selvitystyö on kerran aloitettu, viedään uudistusta eteenpäin Riihimäen seudun omana hankkeena. Kiinteä osa hanketta on nykyisen Kanta-Hämeen Keskussairaalan Riihimäen yksikkö.  

Hämeenlinnan seutu on pakkoraossa. Jos mitään ei tehdä, on peli menetetty. Hämeenlinnan, Janakkalan ja Hattulan perusterveydenhuollon ja nykyisessä Kanta-Hämeen Keskussairaalassa tuotettavan erikoissairaanhoidon on löydettävä toisensa uudella tasolla. Uusi taso tarkoittaa integraatiota eli yhdentymistä. Kun tähän seudulliseen terveydenhuoltoon liitetään näiden kolmen kunnan sosiaalitoimi, syntyy alueellinen sosiaali- ja terveysalue.  

Haasteet eivät lopu Hämeenlinnan seudun sosiaali- ja terveysalueen synnyttämiseen. Ahveniston mäen sairaalan tarjonnan ja hintojen tulee olla kilpailukyvyltään niin hyviä, että Riihimäen ja Forssan sote -alueet ostavat Hämeenlinnan sairaalalta erikoissairaanhoidon palveluja. Vain tässä kilpailussa menestymisen kautta on nykyisellä Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin Hämeenlinnan yksiköllä tulevaisuutta. Vaihtoehdot ovat vähissä. 

11 kommenttia artikkeliin “Etsikkoaika”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Seppo!
    Iisakki on rohkea mies ja sai useammankin niskakarvat nousemaan pystyyn.
    Olen useammaltakin taholta kuullut, että Ahvenistonmäellä on taitavia poppamiehiä esim. diagnosoimaan maailmalla harvinaisia, mutta meillä silloin tällöin esiintyviä geneettisiä sairauksia. Kompetenssia löytyy monelta lääketieteen alalta, mutta olisiko repertuaaria harvennettava, ja mietittävä erikoisosaaminen tarkkaan.
    Sain tilaisuudesta sen kuvan, että Sote-aluetta ei synny valtakunnan politiikan takia (kok/kepu). Kerropa mielipiteesi, miten hoitoketju olisi järjestettävä, jos Sote-aluetta ei synny.
    Yst. terv. Hessu K.

  2. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hyvä Heikki, kiitos kommentista.

    Yritän avata valtakunnallisia näkemyseroja sote -piirien (=sosiaali- ja terveyspiiri) ja maakunnallisten sotealueiden välillä.

    Sotepiirejä olisi 40-60 kpl. Tässä mallissa Kanta-Hämeessä olisi luontevaa olla kolme piiriä: Forssa, Riihimäki ja Hämeenlinna. Paula Risikko on ilmoittanut kannattavansa tätä mallia.

    Maakuntia on 20. Tässä mallissa nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalle syntyisi erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteinen organisaatio. Keskustan ministerit liputtavat maakuntamallin puolesta.

    Nämä valtakunnalliset poliittiset mallit elävät omaa elämäänsä ja todellinen maailma elää omaansa. Talouden kriisi sekä sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päällekkäisyyksien purkaminen pakottavat kuntien toimijat olemaan itse aktiivisia. Aivan kuten Forssan seutu on jo ollut ja Riihimäen seutu on juuri tällä hetkellä. Juna liikkuu jo.

    Kysyt hoitoketjusta, jos sote-aluetta ei synny. Vastaukseni on, että hoitoketju ei tule kuntoon nykysysteemillä. Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä hoitoketjua on ollut aikaa laittaa kuntoon kohta 40 vuotta – eipä ole onnistunut. Hoitoketjun kuntoon tulo vaatii alan toimijoiden yhdentymisen (eheytymisen) yhden johdon alle. Yksi johto, yhdet rahat, yksi prosessi, matalat rajapinnat tai ei lainkaan rajapintoja = sote -alue.

  3. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Seppo!

    Kiitos huolellisesta raportista! Tilaisuus oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Painavaa asiaa ja alustajia oli ehkä turhankin paljon. Aikaa keskustelulle ja kysymyksille ei juurikaan jäänyt. Hieno juttu kuitenkin, että paikalle saapui niin paljon yleisöä. Lääkärit, joiden kanssa juttelin, olivat tyytyväisiä siihen, että tilaisuudessa oli runsaasti päättäjiä kaikista poliittisista ryhmistä.

    Minua maallikkona hämmästyttää terveydenhuollon jako erikois- ja perusterveydenhoitoon ja niiden välillä oleva muuri. Kuitenkin hoidetaan samaa ihmistä, joka käyttää molempia palveluita. Yhteistyötä, päällekkäisyyksien purkamista ja helpompaa tietojen kulkua todella tarvitaan.

    Jäin miettimään esille tuotua ajatusta siitä, että hoitosuoritteiden sijaan meidän tulisi kyetä mittaamaan tuotettua terveyshyötyä. Ei terveydenhuollon tehokkuus ole vain sitä, että hoidetaan mahdollisimman paljon sairaita ja saadaan paljon hoitosuoritteita, vaan että ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti sairauksien syntymistä.

    Hämeenlinna aikoo panostaa perusterveydenhuoltoon ja ennalta ehkäisevään työhön. Se on hyvä asia. Kuitenkin kaupungin tuottavuusohjelman nimissä toimitaan juuri toisinpäin. Tänään saapuneen henkilöstösuunnitelman mukaan kaupunki lakkauttaa yhden psykiatrisen sairaanhoitajan viran, vaikka heitä tarvittaisiin kipeästi lisää. Lammilla toimii halpa ja tehokas psykiatrisen varhaisvaiheen hoito ja ihmiset palaavat takaisin työelämään. Kaupungissa psyykkisesti sairastuneet eläköityvät.

    Kouluterveydenhuollon puolesta voisin myös puhua koko päivän. Siihen satsaaminen olisi parhaimpia tapoja ehkäistä lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon jatkuvasti kasvavaa tarvetta. Mutta me taidamme jatkossakin vain sammutella tulipaloja…

    Terveyttä!

    t. Teija

  4. avatar Vara-Everstiluutnantti sanoo:

    Terveydenhuolto on tietysti tärkeä juttu itse kullekin. Kelle nyt enemmän, kelle vähemmän, mutta kaikille kuitenkin yleensä jossain vaiheessa. Ymmärsin tuosta blogista, että ensinnäkin rahat ovat loppu; tahi niitä on ainakin varsin hintsusti. Ja taas toisaalta sairaalahommien hoito on sen verran päällekkäistä, että se jopa polkee ajoittain tyhjää? No näinhän ne tuntuu asiat olevan monissa muissakin kuntien jutuissa; eikä yksistään Hämeenlinnan?

    Mutta mitä tarkemmin tarkoitti tuo vihjeellinen ja jopa hieman uhkaavakin, että ”muuten on peli menetetty”? Onko siis näin, että uhkana on useiden osastojen suoranainen sulkeminen sairaalassa ja hoidettavien kärrääminen suoraan viereiselle kirkkomaalle? Vai että ensiavuksi terveydenhoitoon hakeutuville lyödään käteen paketti Hota-pulveria ja puteli lyijyvettä? Ja kehoitus mennä kotiin potemaan niitä vaivojaan?

  5. avatar Kari Ventola sanoo:

    Valitettavasti en ennättänyt itse tilaisuuteen, mutta anti on ollut kommenttien perusteella hyvää.

    Itse olen samaa mieltä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen raja-aidan alentamisesta. Mielestäni pelkkä organisaatioiden yhdistäminen ei riitä, vaan pitää ensisijaisesti miettiä rakenteita. Nyt käydään keskustelua samalla tavalla kuin kuntaliitoksissa. Siinä tärkeintä oli hallinnon yhdistäminen eikä palveluitten rakenteiden muuttaminen. Aikaisemmista kuntaliitosselvityksistä on todettu hyötyjen jääneen vähäisiksi. Toivottavasti seudun kuntaliitos johtaa parempaan tulokseen.

    Miten terveyspiireissä toiminnot organisoidaan? Mistä löytyy toiminnan tehostamispotentiaali? Erikoissairaanhoidon vaativia operaatioita halutaan keskittää – minne terveyspiireissä? Syntyykö lisää yksityisiä palveluntuottajia vai syntyykö terveyspiireihin ”osaamiskeskuksia”, jotka myyvät palveluita, vai kykenevätkö yliopistolliset sairaalat hoitamaan nämä tehtävät kilpailukykyisesti? Miten toimintaa ohjataan? ym. ym.

    Keskussairaalan toiminnan tehostamiseksi on nyt ilmeisesti löytymässä keinoja, kiitos ulkopuolisen konsultin. Nykyinen suuri organisaatio on ollut vaikea hallita ja ohjata. Jos siihen liitetään vielä perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi, niin kuinka sitä pystytään ohjaamaan? HUS on varoittava esimerkki suuren yksikön organisaatio-ongelmista ja vaikeuksista yrittää muuttaa asiantuntijaorganisaation rakenteita.

    Perusterveydenhuollolla ja sosiaalitoimella on hieman yhteistä rajapintaa. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa joitakin etuja, mutta ne on jo nyt mahdollista saavuttaa peruskunnissa. Valtio voisi aloittaa yhteistyön tiivistämisen siitä, että muutetaan tietosuojalakia siten, että terveydenhuollossa eri organisaatiot pääsevät automaattisesti näkemään asiakkaan hoidossa tarvittavat tiedot. (Tietokantauudistus on tulossa, mutta myöhässä. En tiedä sisältääkö se myös sosiaalitoimen tiedot.)

    Uskon, että Janakkala-Hattula yhteistoiminta-alueella pystytään palveluita kehittämään laadukkaasti asiakkaitten ja kuntien kannalta.
    Terv. Kari V.

  6. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Seppo!
    Kiitos vastauksestasi!
    Mitä mieltä lääkärinä olet työterveyshuollon ja kansanterveystyön yhdistämisestä? Asia on tietenkin eduskunnan käsissä. Käytän molempien organisaatioiden palveluja ja jotenkin tuntuu, että ne aiheuttavat toinen toisilleen vajaakäyttöä eli kustannuksia. Eikö työterveyslääkäri voisi olla terveysasemalla ja labrapalvelut samalla organisaatioilla myös?
    Terv. Hessu K.

  7. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kiitoksen kannanotoista. Kommentoin lyhyesti kutakin.

    Teijalle. Olen samaa mieltä kanssasi. Terveydenhuollon suurin tuottavuus tulee terveyden edistämisestä. Kun halutaan eniten terveyttä ja paras taloudellinen tulos, lisätään resursseja ennalta ehkäisyyn, kouluterveydenhuoltoon, yleensäkin etulinjan toimintaan. Miksi päättäjät eivät toimi näin käytännössä?

    Vara-Everstiluutnantille. ”Muuten on peli menetetty” tarkoittaa sitä, että Ahveniston sairaala uhkaa jäädä Hattulan, Janakkalan ja Hämeenlinnan aluesairaalaksi. Uhka ei toteudu, JOS sairaala pystyy tarjoamaan Forssalle ja Riihimäelle erikoissairaanhoidon palveluja joustavasti, laadukkaasti ja edullisesti. Tässä kilpailussa menestyminen vaatii toimeen tarttumista. Heti.

    Karille. Olet oikeassa – toiminnan kehittäminen on tärkeämpää kuin rakenteiden. Rakenteiden kehittäminen ei takaa toiminnallisuutta, mutta antaa siihen mahdollisuuden. Nykyinen kolmen rahoituksen ja kolmen johdon (sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito) ei näytä millään johtavan hyvään toiminnallisuuteen. Esteitä ja keskinäistä resurssikilpailua on on liikaa, yhteiseksi koettuja tavoitteita ei.

    Heikille. Työterveyshuollon ottaminen mukaan keskusteluun on hyvä lisä. Taaspa tullaan lakiasioihin, nyt Työterveyshuoltolakiin, jonka viimeisin versio on vuodelta 2001. Laki velvoittaa työnantajaa järjestämään työntekijöilleen kustannuksellaan ennalta ehkäisevän työterveyshuollon. Kun kuntien terveyskeskukset eivät ole pystyneet tarjoamaan tätä lakisääteistä velvoitetta ja siihen monesti liittyvää yleislääkäritasoista sairaanhoitoa, on työterveyshuollolle syntynyt oma palveluntarjontansa. Tämä palvelu keventää kuntien terveyskeskusten kuormaa ja siirtää samalla kustannuksiakin kunnilta työnantajille ja valtiolle (KELA -korvaukset).

  8. avatar Jukka Luoma sanoo:

    Rehusen ideoima kolminapainen (Hämeenlinna, Riihimäki ja Forssa) malli johtaisi Kanta-Hämeen keskussairaalan alasajoon. Mikäli nykyinen alue jaettaisiin Risikon esitysten ja Rehusen ajatusten innoittamana kolmeen alueeseen olisi niistä jokainen elinkelvoton ylläpitämään erikoissairaanhoitoa väestöpohjan ollessa liian pieni.

    Erikoissairaanhoitoa ymmärtämätön ei välttämättä huomaa, että päivystysten hoitaminen on erikoissairaanhoidon suurimpia ongelmia ja edellyttää riittävää henkilökuntaa. Ei voi olla olemassa esim kahden kirurgin ylläpitämää kirurgista päivystystä. Eri laskelmien mukaan tarvitaan n 8 henkilöä (kovalle ja pehmeälle kirurgialle omansa eli n 16 yhteensä), jotta päivystykset toimivat myös loma-aikoina. Jotta tälläinen kirurgimäärä sitten saadaan kasaan, niin tarvitaan riittävän suuria yksiköitä ja heille riittävä väestöpohja potilasmäärän varmistamiseksi. Mikäli ei ole väestöpohjaa, ei ole päiväaikaisia töitä kaikille, jolloin toiminta vähenee, joka johtaa kirurgien virkojen vähentämiseen ja silloin ei onnistu päivystys.

    Rehusen terveysshoppailulla saadaan aikaan se, että ostetaan osa esim kirurgisista toimenpiteistä vaikkapa yksityissektorilta, joka ilman päivystysvelvoitetta pystyy tuottamaan sen halvalla. Tämä vähentää töitä keskussairaalassa ja nostaa yksikköhintoja, joka joutuu edelleen ylläpitämään päivystystä ja hoitamaan esim yksityissektorin komplikaatiot. Näin toiminnat keskussairaalassa vähenevät, joka yllättävän helposti voi johtaa päivystystoimintojen järjestämisongelmiin. Samalla kun ”helpot” toiminnat vähenevät, nousee kalliiden komplikaatioiden hoidon sekä päivystysten osuus kokonaistoiminnasta. Miten tällaisessa tilanteessa keskussairaala mitenkään voisi kilpailla vain rusinat pullasta noukkivan toimenpideyksikön kanssa.

    Pitäisi ymmärtää ettei Hämeenlinnan kaupunki yksinään pysty ylläpitämään Hämeenlinnan väestöpohjalla sellaista erikoissairaanhoitoa, jossa päivystys toimii useilla erikoisaloilla 24/7 systeemillä. Ei ole pystynyt Riihimäki eikä Forssakaan. Jos keskussairaala menettää Riihimäen ja Forssan väestöpohjan terveysshoppailulla, niin silloin päivystykset siirtyvät läheisiin yliopistosairaaloihin. Sekö on tarkoitus? Rannemurtuman hoito sitten Tampereella, Turussa tai Helsingissä, onko ideaalista?

    Itse näen ainoana mahdollisuutena nyt olleen erinapaisuuden radikaalin poistamisen. Silloin töitä voidaan tehdä Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Forssassa. Ainoastaan riittävä yhteistyö takaa esim kirurgisten toimenpiteiden pysymisen sairaanhoitopiirissä, jolloin kirurgien määrä on riittävä myös päivystysten pyörittämiseen.

    Jotta kukaan ei ehdi sanomaan ettei kaikkea kannata tehdä kaikissa paikoissa, niin totean että hyvin vaativat asiat on tähänkin asti keskitetty yliopistosairaaloihin. Terveysshoppailu vain johtaisi volyymitoimenpiteidenkin siirtymisen yliopistosairaaloihin. Ja silloin meillä ei olisikaan enää Kanta-Hämäläistä erikoissairaanhoitoa.

  9. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Ihan pieni tarkennus

    En ole ideoinut kolminapaista mallia. Totean vain lähimenneisyyden (viimeiset 10 vuotta), nykyisyyden (Riihimäen oma hanke) ja lähitulevaisuuden (lakiuudistukset) tosiasiat.

    Kehityksen suunta ei Kanta-Hämeessä näytä kulkevan kohti erinapaisuuden poistamista, vaikka me kuinka sitä Hämeenlinnassa toivoisimme. Asiaan vaikuttavat myös Forssan ja Riihimäen seutukunnan päättäjien kannat.

    Päivystys on oma yksityiskohtansa. Kolminapaisuus sallii hyvin sen, että maakunnassa päivystys on keskitetty yhteen paikkaan – Hämeenlinnan Ahveniston mäelle. Toki tähän päämäärään pääseminen vaatii erityisesti Riihimäen myönteisen kannan. Yksi päivystyspaikka maakunnassa on järkevä tavoite. Kannatan.

  10. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Olen lukenut Hämeen Sanomista Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiriin liittyen Iisakki Kiemungin ja Harri Lintumäen lausunnot (6.11.), Taisto Talvensaaren kirjoituksen (11.11.), niihin liittyvät nettikommentit sekä pääkirjoituksen (15.11.).
    Hämeenlinnan keskussairaalan ongelmat juontavat juurensa aikaan, jolloin uutta sairaalarakennusta ryhdyttiin suunnittelemaan 40 vuotta sitten.
    Olen edelleen sitä mieltä, että valtakunnan etu olisi ollut, jos näin pientä sairaanhoitopiiriä ei olisi lainkaan. Väestöpohjan pitäisi olla vähintään kaksinkertainen (vrt. Talvensaaren kirjoitus).
    Nyt on turha itkeä, kun Hämeenlinnan keskussairaala on tuottavuustilaston häntäpään valvoja.
    Ollessani nuorukaisena vähän aikaa Hämeenlinnan kaupungin palveluksessa sekä myöhemmin melko kauan Forssan kaupunginsihteeri ja neljä vuotta Hämeenlinnan keskussairaalan liittovaltuuston varapuheenjohtaja päivittelin, kun hämeenlinnalaisilta johtavilta poliitikoilta ja virkamiehiltä puuttui kunnallispolitiikan pelisilmä. Nyt ihmettelen samaa asiaa uutena hämeenlinnalaisena.
    Kiemungin ja Lintumäen lausunnot ja lehden pääkirjoitus olivat paikoin hyvin epäviisaita. Tekstit todennäköisesti vain ärsyttävät Forssan ja Riihimäen seutujen kellokkaita. Ne eivät ainakaan edistä yhteistyöhalukkuutta.
    Kun huomioidaan viimeisen 30 vuoden tapahtumat, esimerkiksi Forssan kaupunkia tuskin surettaa, jos seudulla toimiva terveydenhuollon kuntayhtymä hankkii kaikki erikoissairaanhoidon palvelut muualta kuin Hämeenlinnasta.
    Kiemunki ja Lintumäki taitavat vielä olla sairaalatoimen harjoittelijoita.

  11. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kiitos kommentista, Leo

    Niin se vain on, että Hattulan, Janakkalan ja Hämeenlinnan 92 000 asukasta eivät riitä ylläpitämään kaiken palvelun erikoissairaanhoitoa.

    Apuja ei juurikaan ole tulossa Forssasta tai Riihimäeltä. On ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että Forssan ja Riihimäen seutujen päättäjät pitävät omiensa puolta.

    Tilanteen haastavuutta lisää se, että kuntien ja kuntayhtymien vapaus hankkia palvelut vapaasti eri sairaanhoitopiireistä kasvaa kaiken aikaa. Tässä kilpailussa menestyvät ne, missä palvelun laatu, saatavuus ja hinta vastaavat parhaiten kysyntään.

Jätä kommentti

css.php