Turvallisuutta ja sujuvuutta kaupunkipyöräilyyn

Kolumni, julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 7.6.2014

Olen arki- ja hyötypyöräilijä. En aja pyörällä kilpaa, vaan liikun sillä ilokseni niin Hämeenlinnan keskustassa kuin lähiteilläkin. Pyörän keinuva liike aktivoi luovuuteen, joka tuottaa ideoita, toiveita ja unelmia.

Unelmoin korokkeettomista kadunkulmista, erillisistä kaistoista pyöräilijöille ja jalankulkijoille sekä luvasta pyöräillä nykyistä turvallisemmin. Autoilijoilta en odota nykyistä enempää, vaan olen tyytyväinen heidän huomaavaiseen suhtautumiseensa pyörällä liikkuvaa kohtaan.

Kummastelen, miksi huoltoasemat ja levähdyspaikat sijoittavat pyörätelineet tupakointipaikalle. Ei pyöräilijä aja tupakoivan ihmisjoukon keskelle ja jos tupakoitsijoita ei ole, karkottaa lemuava roskapönttö asiakkaan raikkaammille maisemille.

Vanajaveden sillan kupliva päällyste on ikävä pyöräilijälle ja suru silmälle; suoranainen häpeä Hämeenlinnan imagolle. Silta on vilkkain kevyen liikenteen väylämme ja sitä kuljetaan rautatieasemalta keskustaan tai keskustasta terveyskeskukseen, Taidemuseoon ja Verkatehtaalle. Ongelma-alue on pituudeltaan 170 metriä ja kaipaa korjausta.

Sillalla on hienosti pyöräilijöille oma kaista, joka yllättäen loppuu kummassakin päässä. Miksi Raatihuoneenkadulla ei autoväylän puoleinen osa ole pyörille ja rakennusten puoli jalan kulkeville? Näin me käyttäjät olemme tilan jakaneet jo vuosia. Liikennemerkin vaihto riittää.

Jalkakäytävällä pyöräilyn salliminen on epäjohdonmukaista. Pyörällä saa ajaa jalkakäytävää Aulangon- sekä Turuntiellä ja ennen kaikkea Viipurintiellä, Raatihuoneenkadulla ja kävelykatu Reskalla. Kaikki ovat suosittuja jalkakäytäviä ja silti pyöräilijät mahtuvat näille ilman ongelmia.

Miksi pyöräilijän pitää Hallituskadulla, Sibeliuksenkadulla tai Palokunnankadulla seikkailla autojen keskellä ja pelätä turvallisuutensa puolesta? Kaikki nämä ajoväylät ovat ahtaita ja kivipäällyste epämukava. Jalkakäytävillä on tilaa ja silti pyöräilijällä ei ole niille menemistä. Omituista.

Ympäristössä on hyvät kevyen liikenteen väylät Aulangolta Rahkoilaan, Tiiriöstä kahtakin reittiä Parolaan sekä Hätilästä Turenkiin ja edelleen Janakkalan kirkolle. Kaikki nämä on tehty tällä vuosituhannella ja ovat kovassa käytössä.

Näen toiveunta pyöräteistä Siiristä Tuulosen kauppakeskukseen ja Rahkoilasta Petäykseen. Jos rahat eivät riitä, täyttävät kevyen liikenteen väylät Siiristä Eteläisiin ja Rahkoilasta Lepaalle puoli unelmaa. Uskon monen työmatkaliikkujan ja opiskelijan tai koululaisen yhtyvän toiveeseen.

Pelkään, että keskustan pyöräilyolosuhteita ei paranneta ennen keskustan liikenteen kokonaissuunnitelman toteuttamista. Hidastelu on turhaa, kun selkeitä parannuksia sekä lisää sujuvuutta ja turvallisuutta saadaan ilman kustannuksia. Tarvitaan vain päätöksiä.

15 kommenttia artikkeliin “Turvallisuutta ja sujuvuutta kaupunkipyöräilyyn”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Tämä on hyvä kirjoitus pyöräilystä. Samoin kirjoittaa Rauno Lahti. On outoa, ettei tässä syyllistetä autoilijoita. Tuon heidän kannaltaan pari näkökulmaa esille. kun pyöräilijä lähtee hämärtyvään iltaan liikkeelle, hänen näkökykynsä mukautuu illan pimetessä. Autoilijalle ei näin käy.. Toinen pirullisuus on autojen turvapalkit. Itse olen saanut muutaman kerran sydämentykytystä ja sormimerkin pyöräilijältä, joka on tullut tuhatta ja sataa juuri tuon palkin takana. Liikennesäännöistä muuten, tavis pyöräilijät ja autoilijat eivät niitä tunne. Muuten olen sitä mieltä, että pyöräily on hyvä kuntoilumuoto. Kannatan

  2. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    En syytä autoilijoita, koska siihen ei kokemusteni mukaan ole aihetta. Aivan kuten Lauri Kivimäki kirjoittaa, ei autoilijan ole aina helppoa havaita pyöräilijää. Pyöräilijänä varmistan omalla katseella, että autoilija on havainnut minut. Kun sitten autoilija hiljentää ja antaa tietä, kiitän pienellä eleellä ja jatkan hyvillä mielin.

    Liikennesäännöistä olen sitä mieltä, että mitä enemmän väistämisvelvollisuuksista tai etuajo-oikeuksista pyöräilijän suhteen kirjoitetaan ja puhutaan, sitä sekaisemmin menen. En vaivaa päätäni oikeuksilla vaan panostan turvallisuuteen ja siihen, että tilanteen mukaan annan toisen mennä tai menen ripeästi itse. Silti vaaran paikkoja tulee varsinkin pihalta tai porttikäytävästä vauhdilla tulevan auton suhteen.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Seppo. Jos me kaikki ajattelisimme kuten Sinä ja minä onnettomuuksia tapahtuisi paljon vähemmän. On paljon muitakin asioita, joissa ”minä olin oikeassa, vaikka henki meni”-ajattelu on vallalla. Valitettavasti. Vahingoillehan ei voi mitään.

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Tämä ei kuulu otsikon aiheeseen, mutta kirjoitan silti. Olemme opettanee lapsenlapsemme pyörän päälle. Ehkä siitä johtuu, että aina kun näen lapsipyöräilijän minulla nousee autonratissa ”kauhukerroin”. Asumme lähellä Konnarin koulua, missä on myös joku varhaiskasvatuslaitos, alueella no nopeusrajoitus, mitä kukaan ei noudata. Äidit tuovat lapsiaan ajamalla 80 kymppiä. Samoin Koulukuljetukset. Saati Lammin Betoni ja Onnenvuoren Sora ja muut. En ole mikään Ihanneautoilija, mutta kun kuljin töihin 4 vuotta. Aina noudatin koulurajoitukset- Rajamäen liikenne ei. Jopa 100- 60 alueella. Pikavuorot eivät kuulemma poikkea enää Lammilla-hyvä niin. Kuuluuvat samaan sorttiin.

  5. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Seppo, hyvä kirjoitus!

    Innostuin ikämiehenä uudelleen koripallosta ja niinpä pelasin noin 15 vuotta 15 kiloa ylipainoisena aluesarjassa. Tästä seurasi, että nyt en kykene juoksemaan. Pitemmät kävelymatkatkin tuottavat kipua. Polveni lonksuvat. Pyöräily ”voitelee” niveliä ja tekee hyvää. Siksi harrastan sitä vuosittain 5-6 kuukautta paljon, joskus pitkiäkin matkoja.

    Kevyen liikenteen väylässä pitäisi olla omat kaistat jalankulkijoille ja pyöräilijöille välillä Siiri-Reska.

    Pyörätien rakentamisen Rahkoilasta Lepaalle luulisi tulevan Hattulan ja valtion ohjelmiin lähiaikoina. Alueella pyöräily on hengenvaarallista. Siellä on jo melkoisesti asutusta ja lisää rakennetaan. Vilkasliikenteinen tie on kapea, eikä siinä ole piennarta lainkaan.

  6. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Leksa hyvä
    Miten saatoit tuolla elämänkokemuksella hairahtua nuorten opiskelijoiden koripalloon? Innostus ohitti järjen.
    Ajatus pyöräilijöiden omasta kaistasta Siiristä Reskalle on hyvä. Kannatan.
    Hattulassa kevyen liikenteen väylä Rahkoilasta Pikku Akkaan ja Lepaalle voisi vauhdittua kunnan ja Hämeen Ammattikorkeakoulun yhteistyöllä. Samalla voisi syntyä sopu osapuolten välisestä rahoituserimielisyydestä.

  7. avatar Seppo sanoo:

    Pyörätie Petäykseen olisi pitänyt tehdä jo ainakin 10 vuotta sitten. Ja siihen samalla kunnan vesi- ja viemäriputket. Pääsisi sitten Petäyksen kehittäminenkin kunnolla käyntiin!

  8. avatar Seppo Koskenranta sanoo:

    Kaima kirjoitti niin nätisti pyöräilystä ja pyöräteistä. Jos eläisimme täydellisessä maailmassa, olisi tässä paljonkin ideaa. Kuitenkin. Nykyajan ihminen elää niin itseensä käpertyneenä, että vain omat asiat kiinnostavat. Pyöräilijöissä tämä tulee erinomaisesti esille. Pyöräilijät ajavat aivan missä haluavat. Jalkakäytävillä huristellaan vaikka toisella puolella katua olisi pyörätie. Tämä nähdään hyvin Raatihuoneenkadun alkupäässä. Todistinpa kerran kun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ajoi pyörällään jalkakäytävällä Raatihuoneen edessä, tukka hulmuten. Pyöräilijä on omasta mielestään aina etuajo-oikeutettu. Rautatienkadun alkupäässä on erinomainen pyörätie. Silti silläkin kadulla pitää ajaa ajotiellä ! Rautatienkadun loppupäässä voidaan nähdä pyöräilijöitä tien oikeassa reunassa, tien vasemmassa reunassa ja keskellä ( niin pimeässä , kuin sateellakin). Rautatieaseman tunnelissa on 20m välein maalattu merkit jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Vapaan ihmisen ei olo tarpeen näitä havainnoida.
    Liikun itse mielelläni pyörällä, koska se on varsin kätevä kulkuväline. Kun ihmiset kuitenkin ajavat juuri niin kuin heitä huvittaa, niin pyöräteihin ei kannattaisi kyllä laittaa yhtään lisää ponnisteluja. Nyt liikenneministeriössä suunnitellaan nopeusrajoitusta pyöräilijöille. Kun pyöränkäyttöön liittyvät liikennesäännöt ovat täysin epäonnistuneet; pakollista pyöräilykypärää käyttää vain muutama harva ” papparainen”, niin eiköhän aloiteta se rakenneuudistus, josta poliitikot monta vuotta ovat puhuneet saamatta aikaan mitään, lopettamalla liikenneministeriöstä polkupyöräasioita valmisteleva osasto.

  9. avatar Harri sanoo:

    Nopeusrajoitus?
    Tämä ehdotuksen isänä esiintyvä kaveri on Kokoomuksen poliitikkopyrkijä ja on ylpeä sakkojen suuresta määrästä.
    Enivei, Hämeenlinnan kaupungin alueella on tosi vaikea ylittää mainittua 25 Km/h, jos on yhtään järkeä päässä ja valtaosalla harrastajakaimoistani sitä kyllä on. Vaara ei synny yli-vaan tilannenopeudesta ja yleensä kokemattomien koheltajien ansiosta. Siis sekä auto-että polkupyöräpuolella.
    Ja sitä tämä Pasterstein ei pysty valvomaan, kuten ei ”ylinopeuttakaan” kameroillaan.
    Kamerassa kun on se ongelma, että pyöräilijä pitäisi myös tunnistaa.
    Nopeusvalvontaan pyöräteillä ei ole poliiseja, ja olisi aika naurettavaa, jos heitä siihen olisi. Yksi pyöräilijä päivässä ehkä saataisiin 50 rikesakolle, ja kaksi poliisia vahtisi sitä päivän.

    Minun keskinopeuteni maastopyörällä lienee on n. 20-30 riippuen päivästä muutaman kymmenen kilometrin lenkeillä. Se ei ole vielä polkupyöräilystä puhuttaessa vielä kovin paljon, mutta veikkaan, että perusmölli saa siihenkin pistää parastaan vaikka hetkellisesti, siis jos mittari on oikein säädetty.
    Se ei ole myöskään vaarallinen vauhti, jos tilanteet ennakoi asianmukaisesti.

    Tällä nopeudella ei kuitenkaan näillä pyöräteillä, jotka meillä, ”pyöräilykaupunkia” ihannoivan puheenjohtajan johtamisesta huolimatta on, ei kuitenkaan juuri noillakaan nopeuksilla viitsi huristella, koska röykyt on sitä tasoa esim Harvialantien kyntöpellossa, että kivet murisee pitkään, jos et muista nostaa hanuria penkistä, rungon murtumat pitäisi tarkistaa joka reissun jälkeen, siis pyörän rungon.
    Hämeenlinnassa pyöräteiden kunto on jo tämän palsternakan idean hoitanut, luonnollisen esteen keinoin.
    On aika merkillistä, miten kaikkiin kaupungista pois johtaviin pyöräteihin, Aulangontie, Harvialantie, 10-tie ja Pälkäneentie on saatu niin monta hidastetöyssyä aikaan.

    Keskusta-alueella pyöräilyssä ei ole mitään ongelmaa, muutama kupla sillassa ei tunnu missään ja väylät löytyy, kun hiukan ajattelee etukäteen. Autoilijat ovat hyvin, jopa liian kohteliaita, koska päästävät etuajo-oikeudestaan huolimatta pyöräilijät edestään.

  10. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kaima Sepon innoittamana yritän jatkaa nättiä pohdintaa.
    Jalkakäytävä, kevyen liikenteen väylä, pyörätie? Meillä on Hämeenlinnassa sekä jalkakäytäviä, että kevyen liikenteen väyliä, mutta yksi ainoa pyörätie ja se on Vanajaveden sillalla Viipurintiellä. Noin viidessätoista vuodessa olemme jo tottuneet siihen, että aiemmin puhtaista jalkakäytävistä (Raatihuoneenkatu, Parolantie, Aulangontie, Viipurintie) on tullut jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden yhteiskäyttöön tarkoitettuja kevyen liikenteen väyliä. Yhteispeli sujuu pääsääntöisesti hyvin, jopa erinomaisesti.
    Rohkenen olla sitä mieltä, että heti voidaan Hämeenlinnan ydinkeskustassa vaihtaa melkoinen osa nykyisin pelkästään jalankulkijoille tarkoitetuista väylistä yhteisväyliksi. Olkoon esimerkkeinä vaikkapa Vanajaveden silta ja rautatien ylittävä silta Viipurintiellä. Enemmän kuin ilahtunut olisin, jos Palokunnankadulta pääsisi torille Sibeliuksenkatua muutenkin kuin koko ajan peläten, kapeaa ja kivikkoista ajotietä ajaen. Vakiintunut käytäntö (vielä toistaiseksi kielletty) on ajaa Hallituskatua turvallisinta väylää pitkin Sibeliuksenkadulta Kasarmikadulle. Jalkakäytävät ovat leveitä, ajotie erityisesti Sibeliuksen syntymäkodin kohdalla kiusallisen kapea.
    Harrin kanssa olen täysin samaa mieltä ydinasiasta: turvallisuus on kiinni tilannenopeudesta. En kannata nopeusrajoitusta ja oma keskinopeuteni keikkuu 20 kilometrin molemmin puolin kaupungin ulkopuolella, kaupungissa 10-15. Isoissa alamäissä nopeus nousee helposti yli 30 ja joskus jopa yli 40. Mukavaa kyytiä!

  11. avatar Harri sanoo:

    Nimikkeillä ei niin ole väliä, mutta onko Viipurintien silta tosiaan pyörätie? Talvella se vaikuttaa enemmän pujottelurinteeltä aamu”ruuhkassa” kaahatessa, vieläkään ei ole Suomessa totuttu siihen, ettei talviaikaan ainoa moottoriton kulkuväline ole potkukelkka.

    Eilen vaihdoin alle hiuka ripeämmän ajopelini ja kyllä on pakko ymmärtää niitä pyöräilijöitä, jotka surutta käyttävät ajorataa, vaikka vieressä on pyörätie, tai miksi sitä nyt halutaankaan kutsua.
    7-8 kilon paineet renkaassa eivät anna armoa kovarunkoisessa pyörässä, vaan joka töyssy tuntuu hampaissa, jotka näillä väylillä hakkaavat, kuin hullu rumpali mielipuolten bileissä toisiinsa. Väylät ovat luvattoman huonossa kunnossa, käykää vaikka vain Parolan suoralla toteamassa, miten pitkälle pyörä lentää neljänkympin vauhdista, niissä montuissa, jotka säästettiin rullaluistelunesto-paikkausten lomassa, ilmeisesti museoviraston toiveesta.

    Ei Sibeliuksenkadulla kapeus ole ongelma, vaan se tie, Mukula-nupukivien käyttö pitäisi kieltää lailla. Moni muukin asia ja typerätkin säännöt perustellaan liikenneturvallisuudella, miksei noita ehdottomasti vaarallisia murkuloita?.

  12. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hyvä Harri

    Yhdyn ihmettelyysi. Vanajaveden yli menevä Viipurintien sillan pohjoisen puolen kevyen liikenteen väylä on todellakin koko 170 metrin pituudeltaan pyörätietä ajoradan puoleiselta osuudeltaan. Mitään muuta liikennemerkein ja katumerkinnöin osoitettua pyörätietä en Hämeenlinnasta ja sen lähiympäristöstä tiedä. Kaikki muut väylät ovat yhteisiä koirien ulkoiluttajille, rullaluistelijoille, kävelijöille ja pyöräilijöille.

    Parolan suoralla Pälkäneen tiellä oli tänään keskirailon kohdalla 30-40 senttimetrin levyinen uusi päällyste. En uskaltanut ajaa vielä pyörällä sen päältä, koska pinta kiilsi tuoreuttaan.

  13. avatar Harri sanoo:

    He, olet oikeassa, niin se tosiaan on. Pitääpä tässä kesän aikan katsoa noita merkkejä hieman eri tavalla. Mielenkiintoista, itse asiassa niin lähellä omaa alaani, että taidan kysyä tuon liikennemerkin perustelut juuri tuossa paikassa.
    Hyvää pyöräilykesää, nopeusrajoituksia odotellessa.
    Parolan suora on hyvä esimerkki siitä, miten kaikenkattava rahapula vaikuttaa tienhoitoon, pitää vaan pysyä pois kaupunkialueelta muuten, kuin maastopyörällä.

  14. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Autan Sinua, Harri
    Kun Vanajaveden siltaa levennettiin 1990-luvun lopulla, päätti silloinen Tekninen lautakunta, että uusitulla sillalla erotetaan merkein pyöräily ja muu kevyt liikenne. Näin tehtiin, mutta missään muualla ei tätä sujuvuutta ja turvallisuutta lisäävää pikkutoimenpidettä ole vielä toteutettu. Hämeenlinna on tässä suhteessa jälkijunassa.

  15. avatar Harri sanoo:

    Kiitos, se on sitten samoihin aikoihin osunut, kun meikäläinen tänne laskeutui.

    Ajatus on hyvä, toteutus rennossa suomalaiskansassa aina hieman ontuu, hiukan käy kateeksi tanskalaisten ja hollantilaisten pyöräilykaistoja. Uskon että Suomessakin jalankulkijat pysyisivät pois pyöräteiltä, jos jalkakäytävä ja pyörätie eivät olisi samassa tasossa. Niin se toimii, samalla tasolla liikuttaessa vaellellaan eestaas toistemme tukkona.
    Liikennemäärät nyt ovat niin pieniä, ettei todellisuudessa juuri olla jalankulkijoiden kanssa törmäyskurssilla, mutta periaatteessa.
    Itsekäs omanedutavoitteluni puoltaa tätä myös siksi, että jos ajorata ja pyörätie ovat samassa tasossa, molemmat myös pinnoitetaan samaan aikaan.

Jätä kommentti

css.php