Hämeenlinnan liikunnan ja kulttuurin kehittäminen kangertelee

Kolumni, julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 3.2.2016
Kenen tehtävä on kehittää ja linjata Hämeenlinnan liikuntaa ja kulttuuria? Onko vastuu kaupungin palkatulla henkilöstöllä vai annetaanko myös varsinaisille toimijoille ja kuluttajille jokin osuus?
Viime kesänä juuri ennen juhannusta jätettiin valtuustoaloite, jonka tavoite oli käynnistää pohdinta liikunnan ja kulttuurin roolista poliittisen ja taloudellisen ohjauksen puristuksessa. Tehtävä tuli suorittaa nopeasti.
Aloitteessa esitettiin laadittavaksi liikunta- ja kulttuuripoliittinen ohjelma, joka sisältää nykytilan, kehittämistavoitteet ja toimenpiteet. Selkeän ohjelman piti vähentää ristiriitoja ja edistää kaupunkilaisten harrastustoimintaa. Kannatettavia tavoitteita!
Elämänlaatulautakunta sai tehtävän sydänkesällä ja aloitti työn elokuun lopussa. Laajan tehtävän suorittamiseen oli aikaa vain syys- ja lokakuu. Niin lyhyessä ajassa ei voi paneutua asiaan eikä ole aikaa kuulla niitä, keitä asia eniten koskee.
Tiukassa aikataulussa pohdinta jää pinnalliseksi eikä uusia raikkaita ehdotuksia synny. Niinpä syntyi toteuttamiskelvoton ohjelma, jonka erityisesti kulttuurin tekijät ja harrastajat tyrmäsivät monelta osin. Syntyi kielteinen esimerkki suunnittelun tasosta ja virkamiesten asenteesta varsinaisia toimijoita kohtaan.
Kaksi viikkoa sitten valtuusto palautti huonosti valmistellun ohjelman takaisin elämänlaatulautakunnan valmisteltavaksi. Samalla valtuusto kuitenkin hyväksyi, että selvitys täytti tehtävänsä. Hämmentävän ristiriitaista.
Melkoisen kokouspaljouden ja eriävien mielipiteiden jälkeen nyt helmikuussa on palattu samaan pisteeseen, kuin viime juhannuksena. Jos nähty näytelmä kuvastaa laajemminkin kaupungin hallinnon toimintaa, on kuva pelottava.
Todellisuudessa tarvitsemme perusteellisen pohdinnan siitä, miten ja kuka liikunta- ja kulttuuripalveluja Hämeenlinnassa tuottaa. Erityisesti kulttuuritoimessa on useita päällekkäisyyksiä ja kokonaisuuden edun vastaista oman reviirin varjelua.
Ongelmat eivät ratkea virkamiesten kiireessä tekemillä esityksillä. Varsinaiset toimijat on heti ensi hetkestä alkaen otettava mukaan suunnittelemaan oman toimintansa kehittämistä. Eri toimijoiden mukaan ottaminen vie aikaa ja on haastavaa, mutta välttämätöntä.
Liikunnalla ja kulttuurilla on Hämeenlinnassa yhteisenä haasteena kohonneet vuokrat ja käyttömaksut. Kaupunki on rakentanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana toinen toistaan hienompia toimitiloja ja halleja, joiden ylläpito ja käyttäminen on kallista.
Luksusrakentamisen rinnalla ovat toimijoiden avustukset supistuneet murto-osaan ja jatkavat kohti nollaa. Kiinteät kulut ovat kasvaneet, mutta toimijoiden maksukyky heikentynyt. Teatterit, orkesterit, museot ja osin myös urheiluseurat ovat henkihieverissä. Hienoista tiloista ei ole iloa, jos ei ole varaa käyttää niitä.
Asian ajankohtaisuutta lisää, että vaikka terveys- ja sosiaalipalvelut siirtyvät kahden vuoden kuluttua pois kaupungilta, niin terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on jäämässä peruskunnan tehtäväksi. Liikunta- ja kulttuuripalvelut ovat tärkeä osa asukkaiden hyvinvointia.
Uusi epäonnistuminen suunnittelussa on varmaa, jos kaupungin monimutkaisen hallinnon edustajat edelleenkin kohtelevat varsinaisia toimijoita äänettöminä ja tahdottomina kohteina. Liikunnan ja kulttuurin palvelujen tuottamisen voima on asukkaissa, ei virkamiehissä.

6 kommenttia artikkeliin “Hämeenlinnan liikunnan ja kulttuurin kehittäminen kangertelee”
  1. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Seppo Rehunen on aivan oikeassa, ” Liikunnan ja kulttuurin palvelujen tuottamisen voima on asukkaissa, ei virkamiehissä.”
    Tuo voima on noissa asukkaissa ja heidän pitää silloin myös kustantaa kyseiset palvelut, mielellään ilman verovaroja. Silloin se näkyy asukkaiden voima, he kustantavat itse tarvitsemansa liikunta- ja kulttuuripalvelut.
    On, vain tahoja joille omien harrastusten kustantaminen on vierasta ja vastenmielistä.

  2. avatar jallu sanoo:

    Kuntalaisten ja rahoittajien sivuuttaminen suunnitelmista ja päätöksenteosta on yksi suuri ongelma noin yleisellä tasollakin nyt Hämeenlinnassa. Tuo lukioiden ymppääminen yhteen realisoi tämän varmasti niillekin kaupunkilaisille jotka eivät tätä ole ennen huomanneet. Uusi-Kilponen kirjoitti kokdem leirin rämettyneisyydestä ja tähän on helppo yhtyä. Kaksi puoluetta on saanut liian kauan hääriä kuntalaisista välittämättä, kenenkään siihen puuttumatta, ja nyt kun joku uskaltaa puolustaa kuntalaisten ääntä, tulee sen helvatamoinen meteli.

  3. avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

    Kuuluisa kolmas sektori on varmaan se taho, joka puoleen kunnan kannattaisi katso näissä kulttuuri- ja liikunta-asioissa. Taitaa kovin harvoin kutsu kaupungintalolta kuulua kuuntelemaan järjestöjen ja yhdistysten ääntä. Tai itse soisin virkamiesten jallkautuvat katsomaan, mitä kaikkea kolmannella sektorilla puuhataan. Uusi ja oivaltava ei synny kaupungintalolla vaan siellä, missä ihmiset toimivat. Toivoisin, että Hämeenlinnassa syntyisi toiminnan kulttuuri, jossa kunnallinen hallinto olisi aidosti palvelemassa ja mahdollistamassa ihmisten kekseliäisyyttä. Useinkaan kyse ei ole rahasta vaan, että joku on kiinnostunut ja toimii konnektorina eri sektorien välillä.

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Tottakai liikunnan puolella on kohonneet maksut. Jostakinhan kalliin rakentamisen kustannusten kuoletukset on revittävä. Tietysti käyttäjillä. Luulen että muidenkin kuin jäähallin tai liikuntahallin käyttäjiltä peritään makuissa ko kohteisiin menevää osuutta.
    Mitä kulttuuriin tulee, ainakin ympäristökuntien kesäteatterit sun muut tapahtumat taitavat pyöriä valtaosin ilman kunnan mainittavaa tukea. Kantakaupungin alueella tapahtumat taitavat vaatia rahaa kun siihen on totuttu. En kyllä ymmärrä miksi esim itsenäisyyttä ei voida juhlia kuin mittavalla showlla. No nykyihminen on opetettu sirkushuveihin. Kaiken pitää olla suurta ja mahtavaa ja näyttävää. Kun kerran opetetaan aina lisää vaaditaan. Aina pitää ylittää edellisvuotinen tai kansa ei ole tyytyväistä.

  5. avatar teppo turja sanoo:

    Heräsin viime yönä painajaiseen. Siinä Tauranen ja Köttölä keksivät, että kohta, kun valtiovalta ei enää vaadi kuntia tarjoamaan aivan kaikkia kulttuuri- ja liikuntapalveluja, Hämeenlinnassa joku tuhma mörökölli hoksaa, että siinäpä oiva säästökohde. Panikoivat siinä, että ehkäpä joku vaatii kuli-toimijoita keräämään itse hieman enemmän varoja toimintaansa.

    Mutta samalla Tauranen ja Köttölä keksivät, että kun sote-uudistus tulee ja varat siihen kerätään muulla tavalla kuin kunnallisveroina, järjestyy hyvä tilaisuus siirtää nykyisestä veroasteesta edes muutama äyri kuli-palveluihin. Köttölälle sopi mainiosti tällä perusteella ampua alas elalan kuli-poliittinen ohjelma, kun ei elalassa satu olemaan puoluekavereita. Taurasesta veroja ei kerätä koskaan liikaa.

    Saadakseen kuli-poliittisen ohjelman näyttämään riittävän värikkäältä kaverit järkeilivät, että sitä rustaamaan pitää saada mukaan mahdollisimman laajasti kuli-toimijoita. Niiltä eivät ainakaan loistavat ideat lopu. Ainakaan yksikään niistä ei tulisi esittämään, että jostakin kuli-toiminnasta voitaisiin suorastaan luopua. Että pussin suuta vain löysemmälle.

    Heräsin hiestä märkänä ja huokaisin syvään. Uni olikin parempaa kuin todellisuus.

  6. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Kaupunginmuseon muutto ravintoloitsijan vuokraamiin tiloihin
    ihmetyttää.
    Museon nimen muutos Skogsterin museoksi lyö brändäyksen/markkinoinnin
    ammattilaiset vähintäänkin ällikällä.
    Meillä on jo yksi kauppa-museo Iittalassa.
    Linnassa kävi v. 2015 lähes 100 000 vierailijaa
    ilman sen kummempia kaupungin satsauksia.
    Museon irrottaminen hienosta kokonaisuudesta
    tuntuu amputaatiolta.
    Lehdessä museon työntekijä ihmetteli muuttoa
    pois toimivista tiloista.
    Toivottavasti moisesta rohkeudesta ei palkita
    – potkuilla.
    Ps. Kaupungin rahoittamasta, Käen markkinointi-firmasta ilmoitettiin
    Linnan kävijämääräksi lähes kymppitonnin
    käppi – alaspäin.
    Riitta

Jätä kommentti

css.php