Pyöräilyyn turvallisuutta muutamalla liikennemerkillä

Kolumni, julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 31.5.2017

Hämeenlinna haluaa antaa itsestään myönteisen kuvan. Yhtenä positiivisena kehityskohteena on pyöräilyn olosuhteiden edistäminen, jonka perusteet on esitetty tuoreessa kantakaupungin yleiskaavan liikenneselvityksessä sekä erillisessä pyöräilyä koskevassa raportissa.

Hyvää suunnitelmissa on kuvaus pyöräilyn ja sen olosuhteiden nykytilasta Hämeenlinnassa sekä kunnianhimoinen tahtotila vuodelle 2035. Pyöräilyn järjestämiselle esitetään erilaisia vaihtoehtoja jalankulkijoiden kanssa yhteisistä väylistä superhienoihin erillisiin pyöräteihin.

Huonoa suunnitelmissa on monimutkaiset ja kalliit ratkaisut, jotka on haettu meistä poikkeavista ympäristöistä Hollannista, Belgiasta, Tanskasta ja Unkarista. Miksi esimerkkeinä ei käytetä Suomessa jo hyviksi koettuja malleja esimerkiksi Jyväskylästä tai Oulusta?

Hämeenlinnassa pyöräily on rauhallista siirtymistä paikasta toiseen eikä meillä ole syytä rakentaa pyöräilylle kalliita erillisiä väyliä ja tavoitella pyöräilyn nopeuksien nostamista nykyisestään. Koska jalankulkijoita on vähän, mahdumme hyvin yhteisille väylille eikä pyöräilyn kehittämisestä kannata tehdä liian vaikeaa.

Vuosien varrella on pyöräilyn asemaa Hämeenlinnassa parannettu vähitellen. Parantaminen on tapahtunut sallimalla pyöräily ennen pelkästään jalankululle tarkoitetuilla väylillä. Muutos on ollut halpa ja yksinkertainen, koska ainoa toimenpide on ollut uuden liikennemerkin asentaminen. Yhteisiin väyliin on totuttu, eikä voittamattomia ongelmia ole.

Katujen kulmien esteettömyyttä on parannettu ja juuri nyt uudistetaan Turuntien Kaurialan puoleista kevyen liikenteen väylää niin, että pyöräily ja jalankulku erotetaan toisistaan. Järjestely ennakoi lukioiden keskittymistä Poltinaholle, mikä lisää pyöräilyä. Kiitettävää on, että olosuhteita parannetaan ennakoiden.

Ruutukaavakeskustassa tulee nykysääntöjen mukaan esimerkiksi Sibeliuksenkatua tai Hallituskatua pyöräillä ajoradalla autojen keskellä. Pyöräilijän asema on turvaton. Hämeensaaresta linnalle torin kautta ajava joutuu valitsemaan altistuuko autojen töytäisemäksi vai rikkooko liikennesääntöjä ajamalla sileitä ja hiljaisia jalkakäytäviä pitkin.

Reska on oma lukunsa. Pyöräily sillä on laillista, mutta molemmissa päissä olevat jalankulkijaa kuvaavat liikennemerkit johtavat harhaan. Kuvat viestittävät virheellisesti, että Reskalla saisi kulkea vain jalan. Pieni pyöräilyn salliva lisäkilpi vähentäisi väärinkäsityksiä ja auttaisi asiaa. Kuka hoitaa asian?

Yksinkertaisten ja helposti toteutettavien ratkaisujen ystävänä ehdotan, että ruutukaavakeskustassa ja Viipurintien silloilla muutetaan vielä pelkässä jalankulkukäytössä olevat väylät yhteisiksi pyörille ja jalankulkijoille. Eli siunattaisiin osin jo vallitseva käytäntö.

Sallivampi suhtautuminen pyöräilyyn tuo monta etua: pyöräilijä ei tunne huonoa omaa tuntoa ajaessaan turvallisinta ja lyhintä väylää, jalankulkijoiden ei tarvitse enää pahoittaa mieltään heidän mielestään väärin pyöräilevien takia ja muutos on todella halpa. Pelkkä liikennemerkkien vaihtaminen riittää. Eikä meidän tarvitse odottaa vuoteen 2035.

4 kommenttia artikkeliin “Pyöräilyyn turvallisuutta muutamalla liikennemerkillä”
  1. avatar Seppo Koskenranta sanoo:

    Pyöräilyn heikoin lenkki
    On mieltä ylentävää lukea kaiman tekstiä, niin peruspositiivista se. Minä ,joka olen ihan tavallinen ihminen, katselen pyöräilyä hieman eri tavalla.
    Tulkaa katsomaan pyöräilijöiden toimintaa Tuomelankadun mäkeen. Siihen on rakennettu hieno pyörätie luiskineen. Mitä tekevät pyöräilijät: ajavat ajotiellä oikealla ja vasemmalla. Jos kädet eivät ole taskuissa , niin ne näpräävät kännykkää. Rautatienkadun alkupäässä on hieno pyörätie. Siitä huolimatta pyöräillään ajotiellä, oikealla ja vasemmalla. Rautatienkadun loppupäässä pyöräillään sekä oikealla että vasemmalla.
    Pyöräilijöiden logiikka on yksinkertainen: hän on aina oikeassa, hän on villi ja vapaa ja hänellä on oikeus ajaa missä mieli tekee eikä kukaan, siis kukaan, määrää missä hän saa ajaa ja sen takia hän ei missään tapauksessa aja pyörätiellä.

    • avatar Seppo Koskenranta sanoo:

      Piti vielä lisätä Reskasta kun Seppo Rehunenkin siitä kirjoitti ja oli huolissaan siitä että ihmiset eivät Reskalla pyöräilisi vaikka se on sallittua. Voin lohduttaa kaimaa. On aivan sama mikä merkki siinä on, pyöräilijät suhaisivat Reskalla joka tapauksessa.

  2. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kiitos koukuttavista kommenteista, kaima Seppo. Kirjoitukseni ydin oli lisätä sallivuutta ja ymmärtämystä pyöräijöitä kohtaan sekä vähentää silloin tällöin esiintyvää vastakkainasettelua eri tienkäyttäjäryhmien välillä. Jatkan samalla linjalla.

    Tuomelankatu on pyöräilijälle kiitollinen. Mäkeen ajettaessa on vasemmalla yhteinen väylä kävelijöiden kanssa ja ajotiellä taas on etuajo kaikkiin mäessä oleviin sivukatuihin nähden. Jalankulkuliikenne on kohtuullisen vilkasta koululaisten ja rautatieasemalla asioivien takia. Ajotie on hiljainen ja varsinkin mäen alaosassa ei tien laidassa yleensä ole edes pysäköityjä autoja. Itse ajan lähes aina tyhjää ajoväylää pitkin, koska en viitsi mennä häiritsemään pyörällä jalankulkijoita, joilla mahdollisesti on vielä matkakasseja tai jotka kävelevät rinnakkain ja täyttävät koko väylän. Koen Tuomelankadun mäessä ajotiellä ajamisen turvalliseksi. Kaima-Sepon kanssa olen samaa mieltä siitä, että pyörän paikka ajotiellä on kulkusuuntaan oikeassa laidassa. Kännykän käyttö on kimurantti asia, koska autoilijat käyttävät ajaessaan kännykkää, jalankulkijat lukevat sähköpostejaan eikä osa pyöräilijöistäkään ole vapaita kännykän käytöstä. Ei toki suotavaa.

    Reskan suhteen pidän ydinasiana sitä, että kaikki – myös jalankulkijat – tietävät, että Reskalla on lupa pyöräillä laillisesti, vaikka liikennemerkistä voi tulkita, että vain jalankulku on sallittua. Kun kerran me pyöräilijät siinä luvan kanssa suhailemme kuka rauhallisemmin kuka jotenkin muuten, niin onhan se mukavaa, että kaikille on selvää, että tällainen suhailu on vain hyväksyttävä ja sen kanssa on opeteltava elämään. Tiedän kaupungissa asuvan melkoisen määrän ihan fiksuja ihmisiä, joilla on virheellinen olettamus Reskalla pyöräilyn sallittavuuden suhteen.

  3. avatar Seppo Koskenranta sanoo:

    Mielenkiintoisia näkemyksiä kaimalla.
    Tieliikennelain mukaan silloin kun pyörätie on tarjolla, on sitä käytettävä. Jos pyörätie on tien vasemmassa reunassa , voidaan ajoradalla ajaa lyhyt matka. Tuomenlankadun mäessä mitään syytä ajoradan käyttöön ei ole ja lain mukaankaan se ei ole mikään valintakysymys. Sivukaduilla pyörätien puolella on merkit pyöräilijöiden etuajo-oikeudesta.
    Ajan autolla melko usein Rautatienkatua ja sitä kautta olen tähän pyöräilykulttuuriin( tai sen puutteeseen ) tutustunut. Rautatienkadun alkupäässä ei ole mitään syytä pyöräillä ajotiellä. Pyöräily muutenkin ahtaalla ajotiellä on vaarallista. Tuomenlankadusta Aulangolle päin taas usein pyöräillään myös vasemmalla puolella. Kun tällaista pyöräilijää autolla lähestyy takaapäin, täytyy olla todella varovainen koska tällaiselta pyöräilijältä voi odottaa mitä tahansa liikettä.
    Kannatan kovasti suvaitsevaisuutta kaikissa asioissa. Mutta se edellyttää myös vastavuoroisuutta. Pyöräilijöiden tulee kokea vastuunsa kokonaisuudesta. Ei se voi mennä niin että pyöräilijät saavat huseerata miten haluavat ja muut sitten sopeutuvat heidän touhuihinsa. Silloin kun eletään tiiviissä yhteiskunnassa, jokaisen on kannettava oma vastuunsa siitä että asiat hoituvat oikein ja turvallisesti.

Jätä kommentti

css.php